DOMINATION
Jag glömde helt bort att blogga igår, hade en massa andra tankar snurrande i huvudet..
Igår iallafall tyckte Ricardo att han inte skulle betee sig. Först stod han längst bort i hagen och ville inte komma in. När jag fått ta i honom och vi ska gå in i stallet vill han såklart inte göra det heller, men han går tillslut. Jag lägger upp honom i stallgången och det är då han får fnatt. Han försöker stiga upp på bakbenen, bocka och blir helt till sig. Han steppar som en galning och försöker leka agressiv, som att han ska få vara ledare. Med hjälp av stallskötaren kan jag tillslut börja fixa honom, maktkamp igen dock.. Men jag var bestämd, skulle vi och rida så skulle vi. Efter säkert över en timmes fixande var vi äntligen klara. Gick en bit i terrängen så han skulle lugna ner sig. Det blåste helt grymt hårt så det hjälpte nog inte så mycket. Vi gick iallafall till ridplan, jag hoppade upp och red ett ganska aktivt timmes ridpass med mycket trav, ökningar, volter osv. Han betedde sig bra, förutom några bocksprång/skutt/skenförsök. Väl tillbaka i stallet stod han sedan lugnt och stilla medan jag fixade honom. Sen fick han gå ut i hagen tillbaka.
Unohdin ihan koko bloggauksen eilen, koska päässäni pyöri varmaan tuhatmiljoonaa asiaa..
No, eilen ainakin Riksu oli vähän eri mieltä siitä, kuka on johtaja ja kuka on hevonen. Se ei jostain syystä halunnut olla rauhassa kun hain sen talliin, vaan steppaili hullun lailla, yritti nousta takajaloilleen ja pukittaa, seistessään käytävällä. Ittelleni iski melkein pieni paniikki, koska pelkäsin sen satuttavan itseään tai mua. Tallihoitaja oli onneksi paikalla, ja auttoi Riksua rauhoittumaan. Kesti yli tunnin ennen kuin pääsimme lähtemään. Kävelimme ensin pätkä maastossa, mikä ei oikeestaan auttanut, koska eilen tuuli järkyttävän kovaa. Menimme maastopätkän jälkeen kentälle ja ratsastin aktiivisesti, lisäyksiä, paljon ravia, voltteja yms. Riksu käyttäytyi onneksi hyvin pari pukkia/hyppyä/ryöstöä lukuunottamatta. Takaisin tallissa poni oli kiltti kuin lammas eikä oikutellut yhtään mitään.
Joskus tuo Riksun käyttäytyminen ihmetyttää. Sen luonne voi vaihtua enkelistä paholaiseksi vain yhden yön aikana. Riksu on muuttunut ihan eri hevoseksi sen jälkeen kun vaihdoimme tallia. Hyvällä tavalla kyllä, vaikka niitä huonojakin puolia on esiintynyt. Sillä on kova pää, eli todella ponimainen luonne. Johtajana pitää olla hyvin päättäväinen, koska muuten hän ottaa tilaisuudesta vaarin ja alkaa pelleilemään. Teen Riksun kanssa Horsemanship harjoituksia melkein joka päivä, jotta hän oppisi kunnioittamaan mua. Kun nousen selkään on ihan eri asia, koska silloin hän tietää että mä olen johtaja, mutta maastakäsin sillä on joskus vähän vaikeaa käsittää sitä. Siksi työstämme sitä. Täytyy muistaa ettei ikinä anna hevosen ottaa valtaa johtajaksi, koska silloin voi käydä todella huonosti. Siis todella, TODELLA huonosti.
Igår iallafall tyckte Ricardo att han inte skulle betee sig. Först stod han längst bort i hagen och ville inte komma in. När jag fått ta i honom och vi ska gå in i stallet vill han såklart inte göra det heller, men han går tillslut. Jag lägger upp honom i stallgången och det är då han får fnatt. Han försöker stiga upp på bakbenen, bocka och blir helt till sig. Han steppar som en galning och försöker leka agressiv, som att han ska få vara ledare. Med hjälp av stallskötaren kan jag tillslut börja fixa honom, maktkamp igen dock.. Men jag var bestämd, skulle vi och rida så skulle vi. Efter säkert över en timmes fixande var vi äntligen klara. Gick en bit i terrängen så han skulle lugna ner sig. Det blåste helt grymt hårt så det hjälpte nog inte så mycket. Vi gick iallafall till ridplan, jag hoppade upp och red ett ganska aktivt timmes ridpass med mycket trav, ökningar, volter osv. Han betedde sig bra, förutom några bocksprång/skutt/skenförsök. Väl tillbaka i stallet stod han sedan lugnt och stilla medan jag fixade honom. Sen fick han gå ut i hagen tillbaka.
Det är så himla konstigt hur hans beteende kan ändra från dag till dag. Ena dagen är han som en ängel och andra dagen är han lik djävulens avkomma, haha. Nemen, jag kan iallafall sägas att han ändras SÅÅ mycket sen vi flyttade från travbanan. Mot det positiva dock, men han har också visat lite negativa sidor. Somsagt, han är en häst med sjukt hårt huvud. Man måste vara bestämd, annars tar han överhanden. Vi övar på Horsemanship i princip varje dag, för att han ska lära sig att respektera. När jag sitter upp är det en helt annan sak, då har han respekt. Men på marken har han ibland svårt att visa det. Därför jobbar vi på det. Man ska komma ihåg att aldrig låta en häst ta över rollen som ledare, då kan det gå väldigt dåligt. Och jag menar väldigt, VÄLDIGT dåligt.
Ricardo under provridningen
Unohdin ihan koko bloggauksen eilen, koska päässäni pyöri varmaan tuhatmiljoonaa asiaa..
No, eilen ainakin Riksu oli vähän eri mieltä siitä, kuka on johtaja ja kuka on hevonen. Se ei jostain syystä halunnut olla rauhassa kun hain sen talliin, vaan steppaili hullun lailla, yritti nousta takajaloilleen ja pukittaa, seistessään käytävällä. Ittelleni iski melkein pieni paniikki, koska pelkäsin sen satuttavan itseään tai mua. Tallihoitaja oli onneksi paikalla, ja auttoi Riksua rauhoittumaan. Kesti yli tunnin ennen kuin pääsimme lähtemään. Kävelimme ensin pätkä maastossa, mikä ei oikeestaan auttanut, koska eilen tuuli järkyttävän kovaa. Menimme maastopätkän jälkeen kentälle ja ratsastin aktiivisesti, lisäyksiä, paljon ravia, voltteja yms. Riksu käyttäytyi onneksi hyvin pari pukkia/hyppyä/ryöstöä lukuunottamatta. Takaisin tallissa poni oli kiltti kuin lammas eikä oikutellut yhtään mitään.
Joskus tuo Riksun käyttäytyminen ihmetyttää. Sen luonne voi vaihtua enkelistä paholaiseksi vain yhden yön aikana. Riksu on muuttunut ihan eri hevoseksi sen jälkeen kun vaihdoimme tallia. Hyvällä tavalla kyllä, vaikka niitä huonojakin puolia on esiintynyt. Sillä on kova pää, eli todella ponimainen luonne. Johtajana pitää olla hyvin päättäväinen, koska muuten hän ottaa tilaisuudesta vaarin ja alkaa pelleilemään. Teen Riksun kanssa Horsemanship harjoituksia melkein joka päivä, jotta hän oppisi kunnioittamaan mua. Kun nousen selkään on ihan eri asia, koska silloin hän tietää että mä olen johtaja, mutta maastakäsin sillä on joskus vähän vaikeaa käsittää sitä. Siksi työstämme sitä. Täytyy muistaa ettei ikinä anna hevosen ottaa valtaa johtajaksi, koska silloin voi käydä todella huonosti. Siis todella, TODELLA huonosti.
-Anna
Kommentarer
Trackback
